maanantai 14. heinäkuuta 2014

Miehinen empatia(n puute)

Kerroinkin jo edellisessä postauksessa, että hiukseni ovat huonossa kunnossa. Niitä lähtee aivan mahdottomasti. Muutama päivä sitten huomasin kauhukseni, että alkaa päänahka näkyä. Soimasin itseäni kun tajusin, miten helppoa on ollut ajatella tai jopa sanoa syöpää sairastavalle ystävälle, että "et sinä mitään peruukkia tarvitse - kalju on ihan kaunis". Ja ihan oikeasti olen niin ajatellutkin. Mutta kun se sama tulee yllättäen ja odottamatta omalle kohdalle, niin eipä olekaan helppoa. Tarkennuksena vielä, että en sairasta syöpää.

Harjatessani hiuksiani ja kauhistellessani harjaan tarttunutta tuppoa kysyin mieheltäni, onko hän huomannut, että noin paljon hiuksia lähtee, että päänahka jo näkyy. Miehen vastaus: " No tottakai se näkyy, eihän sulla ole kuin muutama haiven enää jäljellä."

Just ja kiva kuulla. Sitähän minä juuri kysyinkin.

Huomenna menen parturiin ja sitten leikataan loputkin pois - ei, ei - ei sentään ihan kaljuksi, mutta lyhyeksi kuitenkin ja uusi väri piristämään mieltä.

3 kommenttia:

  1. Totuus tulee miehen ja lapsen suusta :-D Hyvä, että olet reipas ja omatoiminen ja menet kampaajalle, ihan varmaan piristää mieltä. Itsensä huomioiminen on tärkeää. Ja kukas muu sen paremmin tekisi kuin itse, loppujen lopuksi. Ja tuo on muuten tärkeä taito osata huolehtia itsestään, hyvä sinä!

    VastaaPoista
  2. Onko se pitkän antibioottikuurin tekosia?
    Lyhyeksi leikkaaminen helpottaa jatkoa kun uudet hiukset paremmin sekottuvat entisiin. Värissä ota huomioon että vaalea iho paistaa helpommin läpi tummista haivenista.
    Akv

    VastaaPoista
  3. Just tuollaisia ne miehet on!! :D Onneksi saat uudet hiukset pikku hiljaa tilalle. Terkkuja etelä-savosta

    VastaaPoista