sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Yksi keskustelu ja palaute

Eilen iltavuoroon tuli uusi hoitaja. Joku kello aivoissani alkoi heti kilkattaa, että minä en ehkä pidä hänestä. Työparinsa kanssa heille tuli kinaa työskentelytavasta. Sitten hän tuli luokseni ja valitti vilua. Oli kuulemma ollut kuntoilemassa ja hien jälkeen tuli vilu. Tokaisi kuitenkin, että "ei pitäisi valittaa". Minä siihen että "juu, sinun sijassasi en kyllä valittaisi. Itsellä tässä vaihtuu minuutin välein kylmä ja kuuma". Ei hyvä alku siis.

Taistelen edelleen oikeudestani Tramaliin ja illalla hoitaja lupasi sen, kunhan soitan. Vieroitusoireiden alettua soitin ja tämä hoitaja tuli.

Minä: ai, se ei ollutkaan sama hoitaja, sitä Tramalia minä... 
Hoitaja: Niin, teillä on siitä paljon ollut keskustelua.
Minä: niinpä, mutta nyt tämä toinen hoitaja lupasi, että saan, kunhan soitan.
Hoitaja: ei saa ampua viestintuojaa.
Minä: Ymmärsin puheestasi hienoista piikkiä...
Hoitaja: Samoin, niin metsä vastaa, kuin huutaa.

Te ette voi kuvitella kuinka kiukustuin. Olin kovissa tuskissa ja itkeskelin parhaillaan menossa olevia häitä. Sitten tuli hänen työparinsa, sairaanhoitaja ja minä kantelin. Kysyin onko heillä palautelomake käytössä. Hän ei tiennyt, mutta lupasi tiedustella asiaa.

Vähän ajan päästä tulivat yhdessä tekemään iltatoimia ja minä etsin toisen nimitietoja, mutta hänelläpä ei ollut minkäänlaista kylttiä.
Minä: mikä sun nimi on? Hoitaja kertoo nimensä. Oletko saanut huonoa palvelua?
En vastaa mitään. Iltaraportin jälkeen hoitaja tulee luokseni, tuo minulle palautelomakkeen ja kynän. Niin kauniisti ja vilpittömästi hän pyytää anteeksi.
Minä: olen itse ollut asiakaspalvelussa ja kouluttanut asiakaspalvelijoita ja minun mielestäni as.palv. ei voi koskaan lähteä mukaan, VAIKKA asiakas provosoisikin. Työssäni verotoimistossa kohtasin vihaisia asiakkaita, mutta ei asiaa auta jos minä alan kinastelemaan.
Hoitaja: kyllä minä yleensä olen saanut hyvää palautetta potilailta.
Minä: mutta minua se ei auta.
Hoitaja: ei tietenkään ja vielä pahoitteli tapahtunutta.
Minä: mitä sinä ajattelet, onko mielipiteeni kohtuuton?
Hoitaja: ei ollenkaan. En minä olisi saanut lähteä mukaan...
Jos pahoitinkin mieleni, niin kunnioitan hoitajan tapaa hoitaa asia. En ehkä itse kykenisi noin vilpittömään ja nöyrään anteeksipyyntöön.

Jäin miettimään myös sitä, että mitä siellä kansliassa tapahtui. Hieno käytäntö osastolla, että asia tuli näin hoidettua.

1 kommentti:

  1. Onpas hoitsu ollut tökerö. Hyvä että teet palautetta hänestä.
    Itse en lähtisi väittelemään noin pahasti potilaiden ja asiakkaiden kanssa, vaan nielisin ja vastaisin kohteliaasti ja ystävllisesti vaikka minulla olisi paha päivä.
    Terveisin lähihoitaja

    VastaaPoista