seuraa sähköpostitse

perjantai 23. elokuuta 2013

Pistetään päiväksi omakehu haisemaan...

Heräsin tänä aamuna iloisena ja virkeänä. Ihanaa juoda aamukahvi kaikessa rauhassa lehteä lukien ja auringonpaisteesta nauttien! Kiva, kun ei ole kiire.

Ajaessani töihin päin lauleskelin radion soiton tahdissa. Mietin siinä, miten kätevää on, kun on oma auto. Olisi tosi ikävää kävellen tai pyöräillen joutua raahamaan kantamuksiaan. Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä minulla on aina uusi auto alla. Se on siitäkin hyvä, etten osaisi tehdä mitään, jos auto ei käynnistyisikään tai siihen tulisi joku vika. Tuskin osaan edes konepeltiä avata.

Halutessani voin vaihtaa auton uuteen kolmen vuoden välein. Autot ovat minulle tosi edullisia, sillä saan autoveronpalautuksen. Uuden auton hinnasta veron osuus on kohtalaisen iso. Olen varmaan saanut jo yhden uuden auton ilmaiseksi, sillä niin monta uutta autoa olen elämässäni ostanut. Jotain hyötyä tuosta invaliditeetistäkin on! Nyt, kun olen eläkkeellä, en enää saa invalidirahaa, mutta aikoinaan se oli tosi hyvä lisä tienesteihin. Niinkuin sekin, että kun muut lukiolaiset ostivat itse koulukirjansa, Kela maksoi minun kuluni. Jos olisin mennyt keskiasteen oppilaitokseen, olisin saanut kaiken ilmaiseksi, mutta kun halusin mennä yliopistoon, siitä maksettiin vain tietty kiinteä summa kuukausittain.

Olenko muuten kertonut, että olen aina ollut hyvä koulussa? Varsinkin matematiikka on ollut minulle älyttömän helppoa ja minustahan pitikin tulla matematiikan opettaja. Viisi vuotta opiskelin luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Keskiarvoni oli 9,7 siirtyessäni keskikoulusta lukioon. En muista, mistä sitten en kymppiä saanut - no liikunta ainakin oli vähän huonompi.

Mutta takaisin tähän päivään. Oli niin kiva mennä putiikkiin, kun ensimmäinen asiakas oli jo ovella odottamassa. Hän kovasti pahoitteli, että olen lopettamassa, ja totesi, että mistä hän sitten näitä m....a ostaa, kun nämä ovat kaupungin parhaat. Asiakkaita kävi tänään tosi paljon ja kyllä oli myyntikin hyvä! Niin mukavia asiakkaita että. Yksikin pariskunta Helsingistä kertoi, että tämä oli jo kolmas samanlainen tuote, minkä ostivat lahjaksi. Ovat kuulemma lahjansaajat olleet niin tyytyväisiä. Hekin pahoittelivat, että minä nyt lopetan, kun he vasta "löysivät" kauppani. Oikein hyvä mieli jäi heidän käynnistään.

Pyrin kaikkien asiakkaiden kanssa jonkunnäköistä "small talkia" käymään ja aina joskus asiakaskin aloittaa jutustelun. Sanonkin Pirkolle, että miten ihmeessä pärjään sitten kotona yksin, kun ei ole näitä ihania keskusteluja asiakkaiden kanssa. Tänään oli iloisten keskustelujen vuoro, eilen taas käytiin enimmäkseen sairaus- ja jopa muutama kuolemantapauskin läpi. Olen hyvä kuuntelemaan ja saan keskustelukumppanin yleensä kanssani vuorovaikutukseen. Yhdenkin keskustelun jälkeen Pirkko kysyi, että kuka se oli...ja ihmetteli, kun kerroin, että en tuntenut. "Kun niin tuttavallisesti juttelit". Mä vaan oon niin hyvä! Tästä keskustelutaidosta oli paljon hyötyä yhdessä vaiheessa, kun tein henkilöhaastatteluja lehtiin.

Olimme molemmat koko päivän kaupassa, Pirkko ja minä. Saimme tosi paljon aikaiseksi. Nyt on putiikki hienossa kunnossa huomista Pytinkien Paris -tapahtumaa varten. Odotamme paljon asiakkaita. Putiikki on auki lauantaina ja sunnuntaina 10-16. Kyllä Pirkko on sitten niin ihana työkaveri! Meillä on niin mukavaa yhdessä. Olemme enemmän kuin työtoverit, ystäviksi olemme tulleet. Pirkon kanssa voin puhua melkeinpä mistä tahansa. Tänään Pirkko kävi ostamassa meille muna-anjovisleivät viereisestä kahvilasta ja nautiskelimme ne päiväkahvilla. Meille ei ole koskaan tullut mitään riitaa keskenämme. Kunnioitamme toinen toistamme, vaikka varmaan olemme erimieltäkin asioista olleet. Monta kertaa sanon Pirkolle, kuinka iloinen olen hänestä. Tänäänkin sanoin, etten olisi mitenkään tullut tätä kesää toimeen ilman häntä. Ja se on niin totta!

Aina joskus joku Pirkon tuttu tulee putiikkiin katsomaan, että "minkälainen paikka tämä oikein on, kun Pirkko aina hehkuttaa, miten kiva työpaikka hänellä on."  Ja kyllä me muutenkin saamme kehuja. Yksi käsityötarvikkeita säännöllisesti hakeva asiakas oli melkein itku silmässä ja sanoi :"Minusta se on NIIN VÄÄRIN, että tämä liike lopettaa, täällä on aina niin kiva käydä."

Tänään meni vähän ylitöiksi, kun asiakkaita vaan tuli vielä viiden jälkeen, vaikka olimme jo valotkin sammuttaneet. Hyvillä mielin palasin kotiin. Tytär oli tullut kotiin. On varmaan tosi iloinen, kun pääsee pitkästä aikaa äitiään katsomaan.

Olen niin onnellinen, kun minulla on mukavia harrastuksia. Blogin kirjoittaminen on yksi niistä. Nautin ylipäätään kirjoittamisesta. Sain äidinkielestä sen ainoan älläni. Oikeinkirjoitus on vahva puoleni. Jos kirjoitusvirheitä löydät, voit olla varma, että olen ne tahallani jättänyt tehokeinoksi. Minulla on paljon ihania lukijoita, jotka ilahduttavat minua kommenteillaan. Saan aina niin ihanaa palautetta kirjoituksistani. Usein saan kehuja siitä, miten ihana ihminen olen ja miten hyvin osaan hoitaa työni ja miten hyvä asiakaspalvelija olen. Varsinkin siitä, miten arvostan asiakkaitani.



Kaunis kukka meidän kauniista puutarhasta

Huomaatko tässä mitään eroa aiempiin kirjoituksiini? Lukisitko blogiani, jos tekstit olisivat aina tällaisia? No, älä huoli, tämä oli ainutkertainen kokeilu, mutta aiheeseen tulen palaamaan vielä seuraavassa postauksessa.

Mervi

Tämä sen sijaan kasvaa varmaankin jossain muualla?

17 kommenttia:

  1. Tuo on varmaan alppipiikkiputki, sitä kasvaa omassakin puutarhassani, mutta katse kiinnittyy sen vieressä olevaan erikoiseen havukasviin... olisikohan tuo Vakka-taimesta otettu kuva?
    Olipa kiva kirjoitus. Kyllä omia erinomaisuuksia saa kehua, se ei ole missään kielletty! Hyvät työkaverit, ja mikä vielä parempaa, ystäviksi muodostuvat työkaverit, ovat työelämän suola. Mikään työtehtävä ei voi olla niin mielenkiintoinen, että se korvaisi hyvää työyhteisöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinulla on taito nähdä asiat positiivisesti!

      Kysyin mieheltäni tuosta hänen ottamastaan kuvasta. Paikka on kuulemma Kalle Aaltosen Arboretum Callelassa Kustavissa, mutta kasvin nimeä hän ei muistanut.

      Poista
  2. Aivan loistava kirjoitus:)osoittaa että olet tosiaan (elämän)koulusi käynyt ja että sulla on myös pilkettä silmäkulmassa tarvittaessa. Naurahdin täällä väsyneenä itsekseni tietokoneen ääressä kun tajusin jossain välissä mistä tekstissäsi oli kyse. Ja joo, ainakin itse haluan väsyneenä illalla iltateeni kanssa nauttia palan elämän aitoutta sen sijaan että kaikki olisi pinnalta siloteltua ja valmiiksi purtua, täydellistä. On kiva samaistua kirjoittajaan sen sijaan että ihailisi tätä korokkeellaan jonne ei itse voi yltää. t. Miina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Toivottavasti iltatee lämmitti sinua yhtä paljon kuin kommenttisi minun mieltäni!

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus jota hymy huulilla luin:) Mutta ethän muutu! Blogisi on ainutkertainen ja mukava kun aiheita on laidasta laitaan,rehellisesti ja "mervimäisesti":)
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Joka päivä kylläkin mietin, millaiseksi tämän blogin haluaisin...

      Poista
  4. :D tottakai sitä saa ittiään toisinaan kehua päästä varpaisiin...ja harmi,ku lopetat putiikin,en pääse ees katsomaan tuota ihmeellistä,ihanaa paikkaa:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on kesää jäljellä ja putiikkikin jonkin aikaa avoinna.

      Poista
  5. Saa kehua.
    Kotiseudullani oli kehumista, jos sanoi "ihan hyvä", oli kyseessä asia, koulutodistus, ihminen, tapahtuma, jne. Aika oudolta tuntui sitten kun miehen perässä vaihdoin maakuntaa, ja asiat alkoivat olla aivan mahottoman hyviä ja mahtavia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, muutin laajaan pohojanmaahan, kun löytyi niin mahottoman hyvä mies!

      Poista
  6. Hihii, kyllä luen tällaisiakin blogeja :) Mut taidan olla ylipäätään poikkeus maailmassa, sillä minua eivät juuri koskaan ole haitanneet itseään kehuvat ihmiset, vaikka kaikki muut lähiympäristössä näistä ärsyyntyisivät. Minusta nyt vaan on ihanaa, kun ihmiset ovat tyytyväisiä itseensä ja saavutuksiinsa ja rahoihinsa ja kaikkein ihaninta on, kun kehuvat lapsiaan. Lienen outo.

    PS. Mut sille en sitten olisi voinut mitään, että luultavasti oikeinkirjoitushehkutuksen jälkeen olisin ihmetellyt, mitähän olet ajatellut tehostaa, kun kirjoitat niin kuin yhteen :-) ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että muistan sen kiukun, kun nuorena sivusta kuuntelin äitini kehuvan lastensa "menestystä". Aikuisena oppii arvostamaan niitäkin pieniä kannustuksia, jos vain joskus jonkun kuulisi...

      Poista
  7. Sitten vaan 9,7 keskiarvolla pyörittämään putiikkia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, putiikkia olen pyörittänyt vain 5 vuotta, eli 10 % elämästäni, johon on mahtunut paljon, paljon muutakin.

      Poista
  8. On hyvä asia että meistä jokainen huomais kuinka paljon on kuitenkin hyviä asioita itsekullekin tapahtunut olipa vamma tai ei,mutta kyllähän se on niin että jos aina itseään kehuis kateus iskisi yhteen jos toiseen joten sopivasti kehua ja valitusta niin tasapaino arjessa säilyy,Tätä Blogiasi on mahtavan mukavaa seurata olet aito rehellinen ihminen Ihanaa lauantaita sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Luulen, että olen täysin vapaa sellaisista ihmisistä, jotka minua kadehtisivat.

      ps. Oletko muuten varma, että olen aito ja rehellinen? Entäs jos kaikki onkin ihan vaan pluffia? ;)

      Poista