torstai 1. elokuuta 2013

Stailausta tai ei

Toiset bloggaajat ovat rohkeita, ne jotka laittavat masukuviaan nettiin. Tiedättehän tämän paljon julkisuuttakin saaneen Beautiful Body - blogi-haasteen? Ei minusta ole ihan sellaiseen, vaikka pikkuhiljaa näyttää kynnys omien kuviensa esittelyyn madaltuvankin. Ihan ohikiitävän hetken mietin, että jos kuvaisin nuo jaloissani olevat arvet, mutta tässä haasteessahan oli tarkoitus näyttää nimenomaan synnytyksen jäljet. Vai? Varmaankin liian hätäisesti kerroin tästä jutusta miehelleni (ei olisi kannattanut) ja kysyin, että mitä hän olisi mieltä, jos minäkin... Luulin hänen vastaavan, että siittä vaan, mutta ei. Tämä vastasi: "No sanoisin, että jopa on alas vaivuttu!" Pöh, ei ymmärtänyt pointtia. Tai siis minä en osannut sitä selittää.

Jos pyydän tytärtäni kuvaamaan ja vielä muistan sanoa hänelle, että stailaa, niin saan hiukan ohjeitakin. Tyyliin "ei nyt sentään sillai, pudisteles nyt vähän roskia hameestas"... Mutta jos pyydän miestäni kuvaamaan, sen täytyy tapahtua nopeesti. Ei hän kieltäydy, kiltti mies kun on, mutta että ei siinä sitten kummemmin poseerata. Ja yhden kuvan  pitää yleensä riittää. Olen häntä lohdutellut, että toiset miehet joutuu JOKA PÄIVÄ ottamaan päivän asu -kuvia.

Tästäkin tapahtumasta, asusta, otettiin vain yksi otos ja millainen! Vatta pystyssä kuin, sanonko millä...ja hartiat lysyssä - en minä oikeasti ole tuollainen. Vielä mä sen miehen opetan stailaamaan, vai mikä se oikea sana on? Että sanoisi: "Vatsa sisään, rinta ulos, hartiat ylös, noin, ja sitten vielä vähän jotain eloisuutta kehiin..."

Kirjoitinkin jo tuon ajatuksen, että kynnys madaltuu. Oletteko huomanneet, että sama asia pätee omaan ulkonäköön. Olen jo monta viikkoa kulkenut ihan kauhean tukan kanssa. Ensin sitä yritin saada johonkin malliin, mutta eihän se näillä helteillä - ja hiestymisellä - onnistu. Pikkuhiljaa vähensin väkerrystä ja totuin siihen. Sitten väheni jo pesukerratkin, hyi olkoon! Pokkana vaan ihmisten ilmoille, vaikka pää märkänis.
No yhtenä vapaapäivänä sitten varasin parturin ja otin permanentin. Oikeat mummokiharat. Tässä kuvassa ne on ihan uunituoreet. Permanenttini maksoi vain 62 euroa, kun kiharoille ei tehty mitään muuta kuin kuivatettiin paikkaansa. Ei kampaamista, ei föönäämistä, ei mitään aineita....


Tätä kirjoittaessani olen jo kerran pessyt hiukset ja ne on jos mahdollista, vielä mummomaisemmat pikkukiharat. Unohtuikohan siltä parturilta laittaa mukaan myös ISOJA RULLIA. Paras tulos on yleensä tullut, jos on molempia, sekä pieniä että isoja rullia. Silloin permanentti on napakka, muttei liian käkkärä.

No mutta näillä nyt mennään ja tottakai, kun vähän kiharran, tai oikeammin suoristan, niin näyttää erilaiselta. Ehkä huomenna jaksan ja ehdin.

Mervi


4 kommenttia:

  1. Paljon sitä on vuosien varrella peilinkin merkitys muuttunut, ennen se oli niin tärkeä kapistus, nyt ei tahdo edes muistaa siihen vilkaista. Ennen tuo tukkakin oli tärkeä hoidettava nykyisin on leikkaus niin että pidä ja pese, vähän käsillä kohota.
    Helppoa on entiseen verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee. Tottakai sitä on sitten itseensä tyytyväinen, kun tulee nähneeksi vaivaa. Paljon mukavampi liikkua ihmisten keskellä vähän siistittynä, mutta aina ei viisti/ehdi/halua...

      Poista
  2. Ehkä hakemasi sana on ohjata. Että kuvaaja osaisi ohjata sinua paremmin kuvissa. Stailaaminen ehkä enemmän tarkoittaa vaatteiden valitsemista ja asukokonaisuuksien koostamista, mutta valokuvauksessa puhutaan kuvattavan ohjaamisesta.

    Peilin kautta oppii hyvät kuvakulmat myös! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin se taitaa olla. Katsonpa millaiseksi miehen ilme menee kun seuraavalla kerralla sanon sille, että "ohjaa mua"!

      Poista