maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ajatukset jumittaa

Miten voi ihmisen ajatukset jumiutua neljän seinän sisään? Mulle on nyt käynyt niin. Aikaa olisi, ei ole kipuja ja voisi suunnitella vaikka mitä tai antaa unelmien kukkia, mutta ei, näitä samoja sängyn ympärille keskittyneitä ajatuksia pyörittelen.



Tänään olen miettinyt sitä, miten pärjään kotona. Suunnittelen liikkumistani yksityiskohtaisesti, mistä pidän kiinni, missä järjestyksessä teen mitäkin ja siltikään en keksi, miten selviän.   Huomiseksi on tilattu fysioterapeutti luokseni neuvomaan näitä asioita. Kunhan katetrista pääsen, alan harjoitella vessassa käymistä mahdollisimman vähällä välineurheilulla. Tai oikeastaanhan se on toisinpäin.  

Jos itse makaisin tuossa viereisessä pedissä, en voisi hiljaa katsella kun ämmä vaan makaa sängyn pohjalla. Tammikuussa leikkauksen jälkeen olin vastaavassa tilanteessa: kaveri vaan makasi ja odotti tervehtymistä. Käytin kaikki keinoni ja puheenlahjani, että lopulta saimme yhdessä omaistensa kanssa hänet käsittämään liikkeellelähtemisen tärkeyden. Nyt tarvitsisin itse vastaavaa tsemppausta. Ihan hiukan ihmettelen, ettei hoitajat enemmän patista. Äsken mietiskelin yhdelle hoitajalle, että voisihan sitä pyörätuolissa istua, mutta mitä siinä sitten tekisin? Sain napakan vastauksen: "No, mitä sää siinä sängyssä sitten teet?" Niinpä. Tämäkin on osoitus luonteestani, käsillä pitäisi aina olla jotain tekemistä.  Saattaa olla, että huomenna aloitan tehokkaamman mobilisaation, niinkuin lääkärit täällä termittää liikkumista.  


mervi

6 kommenttia:

  1. Sinähän tykkäät neuloa. Neuloa voit sängyssäkin tai pyörätuolissa istuen! Miehesi voi tuoda puikot ja lankaa....ja muista käydä siellä hammaslääkärissä. Siitä osastolta se on helpompaa kuin kotoa....Voimia!

    VastaaPoista
  2. Jo olet saanut naapurin liikkeelle, niin sittenhän osaat myös tsempata itsesi ylös punkasta! Ihan vaikka ääneen komennat itseäsi! Hih!

    Tsemppiä! Anna palaa!

    VastaaPoista
  3. Hyvä Sinä, että sinulla on tuollainen elämänasenne! Otetaan oppia me täällä nyt terveemmät mutta kun elämässä ei koskaan tiedä, mitä on odotettavissa. Olen itsekin maannut sairaalan sängyssä ja ei se ollut mukavaa, meinasi jo toivo hiipua ja kotiin oli niin ikävä. Minä jäin henkiin mutta se puoliso menehtyi. Ajattele, sinulla on se rinnallakulkija. Yhdessä te jatkatte tätä elämän pituista matkaa. Puolisolle voimia ja jaksamista ja että muistaa myös itse levätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä jatkan, että olisiko se niin hirveä katastrofi, jos joudut pyörätuolin varaan? Koko elämähän on tosiasiassa luopumista jostakin. Joku saa elää 80-kymppiseksi lähes terveenä mutta kohtalo ei karta, on tyydyttävä.

      Poista
  4. Toivottavasti selviää liikkumiset. Ei kait hirveitä matkoja voi kuljeksia, jos ei saa/voi toisella jalallla varata ollenkaan ja mahtuuko fordilla teillä miten liikkumaan? Pitäskö sängyssä ja wc-pytyssä olla korokkeet ja tuolissa?
    Käsillähän on vaikka mitä tekemistä, kyllä sinä tiedät ja osaat :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Emilie, onneksi meillä on järjestettävissä tilaa tarpeeksi. Juuri nyt huusholli on ihan täys Pellevasydämen jäämistöä, joten on siinä miehelläni hommaa kun raivaa käytävät selkeiksi. Keskelle olohuonetta tulee sairaalasänky. Vessan pytyn koroke mulla on aina käytössä ja suihkutuolikin löytyy. Korotettu seniorituoli löytyy myös.

    VastaaPoista