maanantai 7. huhtikuuta 2014

Turvotusta

Jalka on kuin limppu, ollut koko ajan. Vaikka kuvaansa katsoisi. Tänään pyysin lääkäriltä nesteenpoistolääkettä. Meinasi kieltää, mutta kun olin sinnikäs, sain tahtoni perille.  Tässä kohtaa voin kehua häntä (Arsi Broberg) sympaattisuudesta. Ihana kun lääkäri on tavallinen ihminen, jonka kanssa voi jutella tavallisesti. Ei tärkeilevä ollenkaan. Tykkään.




Tänään pääsin pyörätuoliin, joka olikin mainiosti minulle sopiva. Huristelin kierroksen käytävällä ja siihen voimat sitten uupuikin. Pelkkä tietoisuus siitä, että pääsee välillä pois sängyn uumenista, lohduttaa.

Eilen illalla tuli uusi yöhoitaja, nuori reipas tyttö, joka yritti minua patistaa omatoimisemmaksi. "Ponnista nyt vaan omin voimin!" Mutta kun siellä ei ole lihasta, millä ponnistaa..."No sitä suuremmalla syyllä" hän vielä yritti. Oli pakko sanoa, että olen ollu 16 kertaa lonkkaleikkauksessa, että aika hyvin tiedän. Ne hoitajat, jotka tietävät tapaukseni, eivät moisia palopuheita enää pidä, vaan ystävällisesti nostavat jalkani sänkyyn ja alas.  

Olen sanomattoman kiitollinen teille kommenteistanne! Aivan ihanaa lukea miten moni tulisi minua viihdyttämään, jos lähempänä asuisi. Nyt on niin, että en tällä läpyskällä saa ollenkaan vastattua kommentteihin. Joten tällainen yhteinen kiitos! Koko ajan yritän opetella ja aina joku uusi jippo löytyykin.


 mervi













8 kommenttia:

  1. Hei Mervi!

    Kiva, että vähän pääset jo sieltä sängystä pois! Jos olen oikein ymmärtänyt, niin sinun pitää nyt toipua, jotta sinulle pystytään tekemään uusi leikkaus, ja sitten taas toipua siitä. Onneksi nuo keinonivelet ja leikkaukset ovat kehittyneet paljon siitä kun sinulle on aikanaan se ensimmäinen leikkaus tehty. Jos jaksat ajatella puoli vuotta ajassa eteenpäin, niin todennäköisesti tilanteesi on aivan muuta kuin nyt: olet kotona, ehkä touhuilet jo monenlaista, liikut kenties paremmin kuin viime aikoina ennen tätä sairaalakeikkaa. Puoli vuotta menee humpsis vaan, kuten aikuisen ihmisen elämänkokemuksella tiedät. Onneksi kerkisit tehdä sen ihanan Turun matkat, josta me lukijatkin saimme nauttia: Shoppailit ja söit eväitä ja nautit elämästä. Uskotko, että niitä hetkiä on taas tulossa? Minä uskon!

    terveisin
    Terja

    VastaaPoista
  2. Voi sentään kun siellä joudut olemaan mutta onneksi olet päässyt sentään pienelle pyörätuolimatkalle! Vai että ponnistaa pitäisi ilman lihaksia,huhhuijaa sentään. Voimia ja jaksamista sinne!

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla että pääset jo pyörätuoliin, onhan se todella mukavaa vaihtelua.

    VastaaPoista
  4. Olipa mukava kuulla, että pääset edes vähäksi aikaa pois sängystä. Voi että niitä uusia hoitajia, olevinaan tietävät paremmin ;) Onkos sulla oikeita jumppareita, jotka neuvovat miten lihaksia vois vahvistaa?
    Meillä on kans sellanen tablettikone, jos sulla on samanlainen, niin en ihmettele, että on vaikeeta aluksi sitä käyttää. Helppo sillä on kuvia ottaa, mut en tiedä miten ne sais siitä blogiin.
    Voisit katsoa Youtube videoita ja musiikkia sitä kautta. Sieltä löytyy monelaista mukavaa ajankulua.
    Toivottelen voimia ja tsemppiä toipumiseen!

    VastaaPoista
  5. pikku hiljaa kunto kohoaa ja pieniä valopilkkuja että on päässyt pyörätuoliin.toivon siulle paranemista edelleen.

    VastaaPoista
  6. Hieno juttu tuo kulkuvälineen löytyminen, kohta jo huristelet kanttiiniin kahville.
    Jokos on tullut neulomiset tai muut kässät mieleen ja voiskos niitä siellä ajankuluksi tehdä. Meilläkin on pikkuläpykkä ja en osaa sitä kovin hyvin käyttää, menenkin pienelle kurssille sen kanssa jotta nuo kuvahommat selviäisi. Kiva sen kanssa on pelailla erilaisia pelejä kun on kevyt pideltävä.

    VastaaPoista
  7. Varmasti pienikin pyrähdys sängyn ulkopuolelle virkistää, oli kuinka väsyttävää hyvänsä. Tosiaan, joku kevyt, pieni käsityökin voisi olla ideana hyvä. Itseäni aikanaan auttoivat ristipistojen pistelyt, kun en kirjaakaan jaksanut pitää kädessä. Mulla oli iskiasvaiva. Koeta nyt vaan jaksaa. Positiivinen puoli henkisesti rankassa makuussa on ehkä se, että töiden ja kiireiden stressaama kroppa saa levätä, jos ei tule makuuhaavoja tai muuta keljuutta. Toivotaan parasta.

    VastaaPoista
  8. Mukavaa kun pääsit huristelemaan jo käytävällekin. Sinusta löytyy sitkeyttä ja elämäniloa vaikeuksienkin keskellä, otanpa ihan esimerkkiä sinusta omaan elämääni. Tsemppiä vaan edelleenkin. - Arja -

    VastaaPoista