seuraa sähköpostitse

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Jalka pystyyn

Aamukierrolla yksi lääkäreistä vihdoin kiinnitti huomiota jalan turvotukseen. Yksinkertainen konsti, jonka jokainen osaa kotioloissakin hyödyntää: kiilatyyny jalan alle! Ainakin nyt tuntuu hyvältä. Tuolisuihkussa käyty, nyt kerään voimia siteen vaihtoon. Joo-o. Kuvittele: hirveen pitkä haava peitettynä monella siteellä ja kalvolla ja sitten ne revitään irti. Sit pitää jännittää, että onko kaikki hyvin...kun ei riitä  aidot huolet...  

Kerroinko jo, että siitä on tasan 30 vuotta, kun tähän samaan lonkkaan laitettiin ensimmäinen proteesi? Nyt siis odottelen viidettä. Niin, silloin nuorena tyttönä pelkäsin ja huolehdin kaikkea mahdollista alkaen siitä, että meneekö tiputuksessa ilmakupla suoneen. Paljon on tullut luottamusta hoitohenkilöstöön. Vaikka TOISAALTA taas osaa vaatiakin...

Mervi











10 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja jaksamista sinne taiston keskelle, Mervi <3

    VastaaPoista
  2. Hei Mervi! En ole edes laskenut että montako viestiä olen tässä parin päivän aikana aloittanut, mutta on se vaan niin vaikeaa osata asetella oikeita sanoja tällaisessa tilanteessa..
    Kun tietää että olisit mieluummin ihan jossain muualla kuin siellä ja etenkin terveenä. Halaus.
    Yritän sinun sanojesi ansiosta tsempata itseäni, on ollut monen asian summana ankea talvi ja mieli maassa, mutta minä sentään kävelen omilla jaloillani. Kiitos kun sait ajattelemaan. Joskus vaan pitää ilmeisesti käydä syvällä, ja silti uskoa että asiat kääntyy parempaan.
    Pian sinulla varmaan on jo ne kutimet kädessä ja jaksat pieniä hetkiä nauttia siitä ilosta:)
    Kaikkea hyvää sinulle ja pieniä, mutta tärkeitä edistysaskelia joka päivälle:)
    t. käsitöitäkin tekevä äiti-ihminen täältä keskemmältä Suomea

    VastaaPoista
  3. Nimim. 'käsitöitäkin tekevä äiti-ihmisen' kommentin sisältö klo 11.39 on niin sitä, mitä itsekin olen ajatellut. Ja samalla tavalla olen aloittanut monet kerrat kommenttia kirjoittamaan ja huomannut, että on niin hankalaa löytää oikeita sanoja. Mutta se on ainakin selvää, että sinulla on Mervi täällä paljon ihmisiä, jotka haluavat kannustaa ja lohduttaa.
    -anja-

    VastaaPoista
  4. On niin kiva, kun taas kirjoittelet blogiin. Tulee nyt sitten opeteltua tabletin käyttöäkin. (Itse en ole kokeillutkaan.) Toivottavasti haava on kunnossa, eikä sattunut, kun siteitä ja kalvoja poistettiin.
    -anja-

    VastaaPoista
  5. Minäkin luen mielenkiinnolla kuulumisiasi ja yhä toivottelen aurinkoa ja valoisia toipumisajatuksia päiviisi! Hidasta on toipuminen täälläkin, mutta hetki kerrallaan eteenpäin...

    VastaaPoista
  6. Hyvä, et jollain oli hoksnokkaa tolle kohoasennolle.
    Merkillistä, mitä kaikkea pitääkän kokea, ennenkuin valkotakit tunnustaa rajallisuutensa.
    Hyvä kumminkin, että nyt on jotain ihan uudenlaista luvassa.
    Betonipallo, joka on kyllästetty lääkeaineeilla oli sekin mulle jotain ihan uutta.

    Tiedä vaikka vielä tanssiksi pistäisit jonain kauniina päivävä, onhan sekin sulta ollut pannassa ikuisuuden.
    Sinnittele nyt vaan, kyllä me sua täältä virtuaalisesti stempataan!!!

    VastaaPoista
  7. Tsempataan, vaikka ei oikeita sanoja löydy, sehän on selvää, mutta ollaan näin virtuaalisesti läsnä :))) vaikka ei sinne päästäkään.

    VastaaPoista
  8. toipuminen etenee pienin askelin ja kärsivällisyyttä varmasti tarvitaan.toivotaan että tuo Betonipallo auttaa,ja jaksamista siulle.

    VastaaPoista
  9. Olen jonkun aikaa seurannut blogiasi ja oli kuin olisi ystävä kateissa, kun ei pitkään aikaan kuulunut mitään. Nyt toivon kaikkea hyvää. Jossain vaiheessa pääset taas touhuamaan. Paranemista t. Pirkko (sinuttelen,toivottavasti et pahastu, olemmehan melkein ystäviä.

    VastaaPoista
  10. Sydämellinen kiitos ihanista kommenteistanne! Haluaisin vastata jokaiselle erikseen, mutta en edelleenkään saa sitä onnistumaan....ehkä se ei olekaan ollenkaan mahdollista?

    VastaaPoista