seuraa sähköpostitse

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Lisätietoa

Oletko muistanut nauttia tänään terveydestä? Siitä, että pystyt asumaan omassa kodissasi, tekemään mitä haluat, kulkemaan minne haluat?  

Juuri nyt nämä on multa tavoittamattomissa ja ainahan sitä toivoo juuri sitä mitä ei voi saada...  joka päivä kunto on kuitenkin edellistä parempi ja mieli sitä myöten aavistuksen toivorikkaampi. Nämä mun jutut täältä sairaalasta on aika brutaaleja, joten sinä, joka et sellaista kestä, pidä taukoa ja liity taas mukaan loppukesästä kun toivottavasti tämä vaihe on lusittu. 

Tämän päivän vaihtelu on ollut suihkutus tuolissa istuen. Mutta se oli rankka kokemus! Ihanaa on kun tytöt hommasi vessatuolin, johon pääsen istumaan. Elämän suuria helpottajia.  Olen nyt Ugin aluesairaalassa, jonka tulevaisuus on vaakalaudalla. Ainakin täällä on hyvä palvelu. Sitäkin ihmettelin, että la ja su on lääkärinkierto. Vaikka mun kohdallani ei ole mitään tapahtunut, lääkärillä oli aikaa jutella vaikka kuinka kauan. Sainkin paljon lisätietoa. Kun lonkkanivel poistettiin, sinne asennettiin betonipallo, joka erittää antibioottia ympäristöönsä. Se aine on sellaista, ettei sitä voi käyttää missään muussa muodossa - ei liuoksena suoraan suoneen, ei tablettina tms. Siellä se nyt kuitenkin levittää tappavaa myrkkyä, jotta bakteeri saataisiin taltutettua.    

Toinen uusi tieto oli se, että jo edellisessä leikkauksessa lihas oli suurimmaksi osaksi irti, joten ei mikään ihme, etten päässyt ilman keppiä kävelemään. Herää vaan suuri ihmetys, että miksi sitä ei voinut ääneen sanoa kun asiaa kysyin? Soitin ylilääkärillekin ja ihmettelin kun vastaus tuli niin epäröimättä: asialle ei voi tehdä mitään. Tottahan hän asian tiesi, kun oli itse leikkaamassa, mutta miksi tilanne piti multa salata? Potilas saa kyllä leikkauskertomuksen, mutta tänään tulin huomaamaan, miten paljon muutetun version!  

Tänään kävi kaksi ystävää katsomassa ja kyllähän oli virkistävää. Mukava puhua välillä jostain muusta kun näistä samoista ikävistä.....
Mervi






En osaa tällä vehkeellä ottaa kuvia - olisi tuore ihana tulppaanikimppu - joten tällaistä tylsää  yhdellä sormella näpyteltyä tekstiä nyt vain.



















12 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla, että olet kuitenkin päässyt ylös sängystä, vaikkakin vain hetkeksi :) Positiivisella asenteellasi pääset varmasti sieltä vielä useammin, ja ehkei niin rasittavasti, kuin ensimmäisillä kerroilla. Huomenna se päivä taas paistaa!
    T. Taina

    VastaaPoista
  2. Pienin askelin eteenpäin! Voimia!

    VastaaPoista
  3. Joka tapauksessa iloinen ja positiivinen mieli auttaa paranemisessa. Toivotaan että se antibiootti tehoo siihen bakteeriin, ja pääset useammin edes pyörätuoliin ja uloskin kun ilmat lämpiää. Toivotaan parasta!

    VastaaPoista
  4. Voimia sinne sairaalaelämään! Kyllä sekin on sitten jossain vaiheessa taas lusittu, täytyy yrittää nähdä sinne tulevaisuuteen ja iloita pienistä kivoista, kuten tulppaaneista. Voimia!

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa kuitenkin, että pystyt järkevästi ajattelemaan (ainakin tekstistä päätellen) ja vointikin alkaa kohentua, vaikkakin hiljalleen :) Mä täällä pidän peukkuja. Onneksi osaat iloita niistä pienistäkin jutuista :) Ja onpa ihanaa, kun hoitohenkilökunta ehtii ja jaksaa siellä :)

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä sinulle! Toivotaan parasta!

    VastaaPoista
  7. harmi tätä välmatka, tulisin mielelläni sinua katsomaan ja rupattelemaan:)
    Toivotaan että ne pöpöt kuolee nopeasti ja saat uuden lonkan.

    VastaaPoista
  8. Joo, sairaalassa pitäis itse osata kysyä ihan kaikki. Mut kun ei oo ite lääkäri niin milläs sitä kaikkea osaa kysyä... Tuntuu että sitä tietoa vähän psntataan tarpeettomana tai kun ei jakseta selittää. Usein kuitenkin olis ihan kiva tietää vsikka jollekin asialle ei mitään voiskaan. Ainakin itse haluaisin tietää... Onko joku tuonut sulle kutimet?

    VastaaPoista
  9. Voi Mervi sinua. Minä niin laitan käsiä ristiin ja toivon,että pikaisesti parantuisin. Olen ollut itsekin niin monet kerrat sairaalassa,joten osaan vähän ajatella mitä se on. Vaikka siellä hoidetaan ja parasta yritetään,niin silti se on kuin vankila. Vapaus puuttuu. Kun sielläpäin asuisin,niin tulisin sinua katsomaan yhtämittaa,sillä se on aina piristys,kun joku tuo vaikka pienenkin tuulahduksen ulkomaailmasta. Voimahalauksia sinulle.

    VastaaPoista
  10. Kyllä tuo on niin tärkeä tieto, että siitä olis pitäny sulle heti tuoreeltaan kertoa. Tulee mieleen, että olisko tämä sellanen asia, josta kannattais jutella potilasasiamiehen kanssa...

    VastaaPoista
  11. Terveyttä ei varmastikaan muista arvostaa tarpeeksi. Varsinkaan, jos ei koskaan ole joutunut kokemaan mitä on olla sairas. Vaikka kuinka yrittäisi, on vaikeaa ymmärtää, miten kurjaa sinulla nyt on ja miten moniin seikkoihin tilanne vaikuttaa. Kirjoitit, että "joka päivä kunto on kuitenkin edellistä parempi ja mieli sitä myöten aavistuksen toivorikkaampi." Kuulostaa lohduttavalta, vaikka on varmaan vaikea hyväksyä, että toipuminen kestää pitkään. Hyvä, että ystävät ovat käyneet sinua katsomassa. Toivottavasti keksit jotakin sellaista puuhaa, jota pystyt näissä olosuhteissa tekemään, ettet vallan tylsistyisi.
    -anja-

    VastaaPoista
  12. Hyvä kuulla että kunto alkaa pikkuhiljaa tunti-tunnilta - päivä-päivältä olemaan aina edellistä parempi. Luonnetta ja sisuahan se kysyy, uskon että sinulta molempia löytyy. Jaksatko lukea mitään? Joku hyvä dekkari olisi paikallaan! Kirjoita vain lisää tuntemuksistasi ja yleensäkin sieltä sairaalaympäristöstä tapahtumiasi. Mielestäni aina kun asian saa sanottua tai laitettua ylös, se auttaa toipumistasi. Tosiaan, jos asuisin lähempänä, kävisin kyllä jututtamassa sinua, mutta nyt se on tällaista virtuaalista sorttia. Tsemppiä!

    VastaaPoista